Välineurheilun riemua

Hevosurheilu jos mikä on välineurheilua. Tavaraa löytyy niin ratsulle, ratsastajalle kuin kentän vieressä tihrustajille. On hyvää tavaraa ja on huonoa tavaraa. On välttämätöntä tavaraa, tarpeellista tavaraa, hyödyllistä tavaraa ja turhaa-mutta-hauskaa kamaa. Rahaa saa kulumaan aivan järjettömiä summia nopeastikin, ja keskibudjetilla liikkuvalle meikäläiselle tietenkin oikea kanava on lähteä hakemaan se tarpeellinen käytettynä.

Ja tässä vaiheessa hevosenkokoinen kiitos ja isot hirnahdukset sekä Jennille että Erjalle ( <3 ) joiden upeista varastoista ei vain löytynyt kaikkea tarpeellista vaan joiden kanssa myös juttu luistaa! Oikeiden hevosihmisten kanssa pyöriminen saa aina sellaisen mukavan kutinan selkäpiin tuntumaan, että "kyllä tästä ehkä tuleekin jotain..."

Puhuttiin kummankin kanssa paljon ja kun sitten Järjenäänen kanssa ajeltiin tänään pitkin Uudenmaan mutkia niin annetut aiheet herättivät meilläkin paljon keskustelua. Kolme erityishuomiota nousi kaikkien kanssa jutellessa pinnalle:

1. Fleeceloimet
Ja nyt moni pillastuu! Ne on ihan kivaa kamaa kuivatukseen, ja niitä saa superhyperväreissä joka just meidän mussulle käy... mutta fleeceloimi selässä seisotettuna? Talliloimena? Se liikkuu ja joustaa myötäkarvaan ja jumittuu vastakarvaan. Jos hevosella on taipumusta lihaskipuiluun ja särkyihin niin fleece ei ainakaan auta. Se hengittää useimmiten huonosti ja no... Villa! Käyttäkää villaa! Meidän matkaan ei yhden yhtä fleeceloimea tarttunut eikä tartu! Ainoa myönnytys lienee, jos fleecevuorellinen heijastinloimi tulee turvatekijäksi, koska vuoreton on aina kevyt ja liikkuvampi ja muulla vuorella välkkypeittoja on hankala saada. Voinko julistaa sodan fleecea vastaan?

2. Varusteiden määrä.
Täytyykö olla se kevätkesä, keskikesä ja loppukesä tupsuriimuhärpäke? Kaudenmukainen otsahihna? Kuluvan kuukauden suosikkivärin mukainen fleece? Voisiko miettiä, että jos jättäisi ne kaksikymmentä epämääräistä tuotetta ostamatta ja ostaisi yhden Hyvän, Käyttötarkoitukseensa Toimivan ja Laadukkaan? Sellaisen, jossa ajatellaan myös hevosta, eikä vain ulkonäköä? Ratsastustarvikkeet ovat täynnä tuotteita laidasta laitaan, mutta juuri sen "Tuo on pakko saada!" kaman sopivuus ja istuvuus omalle ratsulle tuntuu usein unohtuvan matkasta. Jos omalle yksilölle sopivaa ei ole enää saatavilla, haluatko oikeasti pakottaa eläimen epämukavuuteen vain edullisuuden/värin/kuosin takia?

3. Satula
Satula on hevosen merkittävin työväline. Se vaikuttaa suoraan liikkuvuuteen ja lihaksiin. Huono satula jumittaa selän, hiertää ja ihan järkikielellä sattuu. Haluatko itse pitää lapojasi painavaa painoa selässä? Itse niska-hartiajumeista kärsivänä en halua kuin satulan joka istuu kuin hansikas. Piste. Jos sitä ei löydy ekalla kahdella sovituksella, niin sitten vasta kahdellakymmenellä. Tai kahdellasadalla. Ja sitten se... projektihevonen niin kuin meidän Runo, sä'än alueen lihaksen on ihan kohtuukunnossa mutta selkä tulee väistämättä muuttumaan kun aktiivityöskentely alkaa. Satula joka ostetaan nyt ei enää istu puolen vuoden-vuoden päästä.

Soviteltiin tuossa puolisen vuotta sitten satulaa toiselle poninsukuiselle. Avainsanat meillä oli se, että ihan ensiksi SOVITA SITÄ SATULAA! Älä osta mitään sillä, että se nyt näyttää kivalta/myyjä sanoo että se on hyvä. Satula on ihan kuin korkokenkä ihmisellä, ei sillä tanssi häitä jos se ei istu hyvin!

Mitä sitten minun mielestä on tärkeä katsoa?

-Paneelien pitää olla vasten selkää koko matkalta
-Pysyy aloillaan ja tuessa myös hevosen liikkuessa
-Ei estä hevosta käyttämästä lihaksia (painu liikaa lapaa vasten, ota takaa kiinni selkälihaksiin, paneelit tule liian alas)

Hyvä erotuskeino oli, että heitettiin satulaan hiukan valjasrasvaa ja alle vaalea kangas, siinä näkyi sitten jälkenä, miten se hevosen selkää vasten painui ja missä tuntuma ei ollut ollutkaan paikallaan. Ja sitten tietenkin se oma takamus... aikuisen peppu hyvin harvoin menee alle 17" penkkiin, jos menee, se on kovin sievää ja timmiä tavaraa, ainakaan tämän tädin takamus ei pienempään istu!

Todella moni myyjä mitä itselle nyt penkkejä on tarjonnut kauppasi melkeinpä aggressiivisesti satuloitaan. Satula joka ensikuvauksessa oli ollut 'leveä ja pitkä' oli ensimmäisen 'Ei'n jälkeen 'Ei se nyt kuitenkaan niin leveä ole ja se ei painu niin taakse kun istuu edessä' - siis mitä? Että nyhvöttäisin kokoajan hevosen kaulalla? Juujoo... Ja hinnanalennus oli kanssa sellainen keino, jolla satulaa maagisesti koitettiin tehdä sopivammaksi.

Jos se ei sovi niin se ei sovi. Sillä porkkanapussi.

Ja juu, meillä on edelleen se oma satula haussa! Halvemman hintaluokan penkki, koska puolen vuoden-vuoden kuluttua, vuodenvaihteen ja kevään varpaankärjillä aletaan nähdä minne pojan lihakset selkää muokkaavat, ja sitten voikin alkaa katsella sitä ihan oikeaa, josta kehtaa jo maksaakin! Mutta sekään ei tarkoita, että mitä tahansa selkään voisi laittaa.

Rakas Järjenääni antoi varsin paljon ääntään tähän päivitykseen, ihana kotituki ja turva!

ja ps. Ollaan taas lähempänä täyttä omistajuutta, kauppapaperit kirjoitettiin ja käsirahat maksettu, papereissa lukee päivä, kun vastuu siirtyy Mamille! Huhhui, vielä hetki odottelua (vai vapautta?)!