Runo kotiutuu pikkuhiljaa uuten porukkaan. Laumaan sitä ei vielä yhdistetä, että jalka pysyy levossa. Viereisen laitumen tallikaveri kuitenkin on niiiin ihana, että poika todisti että "Mitä? Kipeitä jalkoja? Missä?" ja tuli aidanyli perään maastolenkille. Hetkeksi sydän pysähtyi kun tuli soitto karkureissusta, oli kuitenkin kiltisti tullut vain vierelle tallustelemaan ja palannut kiltisti omalle puolelle. Nykyään sitten tuodaan aina jompikumpi shettiksistä jotka myös tallilla asustavat Runon seuralaisiksi, kun kaveri lähtee ratsastukseen.
Vasen etunen on ottanut nätisti turvotusta ja kuumuutta alas, antiseptiset aineet näyttävät toimivan joka on aina plussaa, niin ei tarvitse turhaan rasittaa elimistöä järeämmällä kamalla. Kaviokuume on siis aikoinaan haurastuttanut sädeluuta ja kun poikaa on pidetty kengättä niin iskemä on sitten tehnyt turvotuksen vuohiseen. Poika antaa käsitellä jalan ja nilkka taipuu nätisti, jalka on viileä ja toivoa siis on. Nyt odotellaan, että turvotus laskee vielä hiukka, että päästään klippaamaan kaviota alemmas ja korjaamaan etujalkojen epätasapaino ja lyömään Natural Balancet alle, sen jälkeen katsotaan lähteekö askel korjautumaan vai onko ongelma syvemmällä.
Tuoreimmat röntgenit on tammikuulta ja niiden pohjalta katsottiin, että ennen kenkää ja sen tuomaa tukea ei lähdetä turhaan kuvaamaan uudestaan, ennenkuin nähdään auttaako kengät pitämään jalat puhtaina. Haurastuma ja kääntymä oli jo siinä niin selvä, mutta sairaskengittäjän kanssa katsottiin, että jos tilanteelle mitään tekee, niin se on korjaava kenkä. Virheasento on jo pysyvä osa jalkaa ja sitä ei poiskaan saa.
Hiukan oli ensimmäisinä päivinä takajaloissa metabolista lämpöä, eli ilmeisesti herkkyys kaviokuumeeseen on tehokkaasti tallella. Runo valtasi kuitenkin kertaalleen syödyn laitumen joka oli vielä lyhyenä, tosin laidun josta siirtyi oli myös hyvin kaluttu ja nykyinen on vanhaa heinäpeltopohjaa. Ruokinta on nyt otettu linjaan pelkkä laidunheinä, syksyllä siirrytään pikkuhiljaa ylivuotiseen ja päälle sinkki-kupari joka tarjoillaan heinän tai porkkanan kanssa. Nameina pelkät porkkanat että pysyy ylimääräinen sokeri poissa. Jee arabeille ja niiden hyvälle rehunkäytölle!
Mitähän muuta? Laidunlevossa oleskellaan oloneuvoksena, leikitään aina jalkojennosteluleikkejä siellä käydessä, luoksetuloa ja rauhallista seurailua. Kovalle alustalle ei lähdetä ollenkaan. Runo on aikaisemmin ohjattu sidepulleilla, niin ollaan myös alettu leikkiä "hackamoret on kivat ja niiden päällepukeminen on kivaa" peliä, tähänmennessä asteella, hackamoret menee kivasti niskalle mutta turha luulo että saatte ne nenulle! Kuolainta ei tuoda vähään aikaan lähelle, sitä ei poika koskaan ole kokenut.
No, pojan ratsuksi kouluttamisesta voi haaveilla joskus kaauas tulevaisuuteen, Järjenääni on siinä johdossa. Peukut vain pystyyn sen puolesta että jalat osoittavat merkkejä että kestävät käytön, jos ei selässäistumista niin kärryily on aina tulevaisuuden vaihtoehto kanssa.
Huhhuh. Eka viikko hevosvastuullisena takana ja vasta yhtenä iltana auringonlaskun aikaan päädyttiin korjaamaan alkanutta lohkeamaa kaviosta, ja siitäkin selvittiin nätisti säikähdyksellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti