Eipä mennyt kenkäys ihan putkeen. Tälläkertaa eläinlääkärin suosituksesta mentiin pienemmällä annostuksella rauhoitus kuin viimeksi ja eihän se sitten riittänyt. Sen verran levottomaksi meni poitsu että suosiolla laitettiin vain pukinkavio/halkio/murheenkryynitassu vain taas kenkään ja muiden annettiin olla ilman. Vuoltiin vaan. Takakaviot oli muuten kulunut tosi nätisti ja terveesti! Nyt selkeästi liikkuu oikein ja kulutuspinnat oli napillaan! Edessä asuu ne meidän ongelmat, se on selvä.
Takaset kaikenkaikkiaan on kuitenkin niin nätit ja kavioaines on kaikissa tassukoissa niin hyvää ja kovaa, että hiukan harkinnassa on, että jos oikeaa etusta saisi kasvatettua korjaamaan korkeuseroa nyt parin kengityksen sisällä niin voisi pysyäkin kengättä. Jos korkeus ei ala tasoittua niin etuset menee kenkiin. Vasen tassu on pakko kengittää loppuelämä, sen verran haurastumaa sisällä. Positiivisena puolena voisi olla, että avuksi ei tarvitsisi rauhoitusta... Pikkuhiljaa sinnepäin. Raspilla voi jo ottaa tassuja, mutta kengänlaittoon ja naputteluun saakka ei hermo kestä.
(Varsanomistajat! Totuttakaa jalkojen käsittelyyn, kunnolla eikä vaan ohimennen! Niin rakastan teitä!)
Mitäs muuta, taas takapakkia hoitajien kanssa. Nyt tosin vähemmän ikävissä merkeissä, ihminen muuttaa Itä-Suomeen... Melkein kivan hoitajan perässä voisi muuttaa itsekin, mutta saattaisi olla liioiteltua stalkkausta vai mitä? No, hoitaja taas etsinnässä, jälleen kerran!
Mutta nytten kohti laidunta ja mittailemaan kavioita talvea ja bootseja varten, että saadaan hokit alle!
Wau upeeta että löysin ihan sattumalta sun blogin ja omistat Abun (entinen kutsumanimi) nykyään! :D Itse olen sitä hoitanut vuosia sitten ja aloitellut sen kanssa maastakäsin kouluttamisen silloin, mutta pian se lähtikin kiertoon omistajansa toimesta.. Ihana huomata että se pääsi vihdoinkin hyvään kotiin ja näyttää hyvältä! :)
VastaaPoistaTerkuin Tessa , haleja ponille ja hyvää vuotta teille !