Argh! Takiaisia kaikkialla, ensin hevonen täynnä ja harjausurakan jälkeen sitten minä! Aloitettiin kanssa kalkkikuuri että saadaan karvaan vähän eloa, alkoi harja tuntua sen verran hajanaiselta. Pian voisi talvea ajatellen alkaa totuttaa vahvempaan heinään, että talviruokinta menee mutkitta ja ongelmitta. Meillä talilla syödään heinää vapaasti ja porukka laumailee vapaana päivät ulkona. Säilö on kuitenkin vahvempaa kuin laidunkama, ja laiduntamistakin on rajattu loppukautta kohti. Pirun sokerista kun tuntuu tuo syysheinä olevan, lähilaitumet alkaa näyttää siltä ettei meidän poikaa uskalla sinne laittaa. Keltaista ja ruskeaa kortta, varmasti maittaisi mutta sokeria on takuulla niin että hirvittää! Ja sokeri on meille se nöynöy!-tavara.
Jalan kanssa taas edistytään hyvin, ensiviikolla seuraava kenkäys. Ekasta on mennyt nyt viisi viikkoa ja tulokset oli hyvät! Idioottikenkä tuki haljenneen kannan ja on selvästi vähentänyt rasitusta, onnunta katosi vaikka vuohisessa yhä pieni turvotus elääkin. Ensiviikolla sitten takasetkin saa Natural Balancet ja eteen menee Colleonin sydänorsikengät. Edessä ylikorkean pukinkavion aiheuttama rasitus oikealle etuselle näkyy selkeämmin ja valkoviivan seudun vajuuminen on rasittanut kannatinpintaa niin paljon, että vähän huolettaa miten sen naulaan saa...
No, varovasti ja hiellä ja kyyneleillä :)
Tulipa muuten taas nähtyä vierailla vieraillessa sellaista jälkeä kavioiden kanssa tehtynä että huhhuh... Kengittäjä oli säännöllisesti vuollut niin paljon anturasta pois että mekaaninen rasitus oli ilmeisesti laukaissut sitten kaviokuumeem. On tämäkin... Jos halutaan kengättömiä hevosia niin tehtäisiin ne sitten asiallisesti eikä elikot pilaamalla!
Nojoo, kaikista aiheista saa juttua, mutta tuo nyt oikeasti suretti.
Muuten ollaanpuuhailtu kaikenlaista hevosenkokoista. Opeteltu kuolainta suuhun, kävelty talutellen niin umpimetsää kuin kaikenlaisia 'jänniä' alustoja pitkin. Ramppeja, tukkisiltoja, vedenylityksiä, ritilöitä, nousuja ja laskuja. Kaikenlaista sellaista, että testataan sitä luottamusta. Tähän mennessä kaikki on toiminut... mitä ihminen edellä, sitä poni perässä. Ollaan siis opeteltu ja siedätetty niin liikenteeseen, alustoihin, erilaisiin kohtaamisiin ja ääniin ja mallikkaasti kaikki läpi! Ainoa isompaa epäilystä on herättänyt jättiläispomppupallo joka asustaa tallinpihalla! Se aiheutti monta paheksuvaa tuhahdusta ja hörähdystä, mokomia tuollaiset pallot...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti